keskiviikko 4. joulukuuta 2013

17 # Miten marsu kesytetään?


Miten marsu kesytetään?

Tiedettävästi marsuja on pidetty lemmikkeinä jo tuhansien vuosien ajan. Aluksi niitä kasvatettiin lähinnä ruuaksi, mutta myöhemmin niiden tullessa Eurooppaan (1600-luvun puolivälissä) hollantilaisten kauppiaiden mukana niistä tuli lemmikkejä. Kauppiaat toivat marsuja lapsilleen lemmikeiksi, koska marsut olivat luottavaisia ja hupsuja, sekä myöhemmin osoittautuivat kilteiksi eivät purreet ihmisiä muiden jyrsijöiden tavoin. Niitä kuvailtiin sympaattisiksi eläimiksi jotka ääntelivät paljon ja viihtyivät sylissä. Aluksi ne olivat kalliita, ja päätyivät ainoastaan rikkaiden perheiden lapsille. Lopulta marsut yleistyivät, ja olivat hinnaltaan sopivia lähes kaikille. Niinpä marsut löysivät tiensä myös tänne meille. 

Vaikka yhä marsuja voidaan kuvailla kilteiksi ja hupsuiksi eläimiksi, paljon on muuttunut noilta ajoilta. Marsuja ei haeta työmatkoilta lapsille tuliaisiksi, vaan haetaan suloinen poikanen joko eläinkaupasta tai kasvattajalta. Nykyään monet eläinkaupat ja kasvattajat eivät myy marsuja yksittäin, vaan ne täytyy ostaa pareittain. Molemmissa tapauksissa marsu valitaan yleensä ulkonäön perusteella, eikä suinkaan ryhdytä testaamaan kuinka helppoja kukakin on käsitellessä ja roikkuuko marsu sormessa kiinni sitä kiusatessa.

Entä mitä tapahtuu kun marsu viedään kotiin?

Pienet marsunpoikaset ovat yleisesti hyvin arkoja. Eläinkaupasta ostetut marsut ovat usein vielä tavallista arempia, koska ne ovat yleensä lähes käsittelemättömiä. Kasvattajilla on yleensä paljon käsiteltyjä eläimiä, mutta siltikin marsunpoikaset käyttäytyvät epäilevästi uusia omistajia kohtaan eivätkä anna silittää. 

Hermohan siinä menee. Lemmikkiään ei pääse ottamaan syliin tai rapsuttelemaan. Marsu ei ota kädestä herkkua eikä ainakaan keskustele kanssasi kiivaasti pulputtaen. 
Missä on vika? 



Luonteenpiirteet on erilaiset myös marsuilla. Toinen marsu kaikesta huolimatta pysyy aina hieman arempana kuin toinen. Tämäkin on verrattavissa ihmisiin, toiset ovat ujompia kuin toiset. Tosin voi olla, ettei ujo marsu saa elämäänsä kovinkaan hyviä kortteja - nimittäin monesti kuulee miten liian arkaa yksilöä tulisi välttää. Ja vaihtaa kasvattajaa oitis kunnes eteensä saa eläimen joka ei rimpuile sylissä tai yritä karata otteesta.

Mutta uskoisin, että arempikin marsu on kesytettävissä. On aina ymmärrettävää ja lähes todennäköistä, että eläin pelkää ihmistä. Muutoksia ei tapahdu päivässä, eikä välttämättä parissa viikossakaan. On muistettava, ettei ihminen ole eläimelle luonnollinen seuralainen. Siksi on myös ymmärrettävä, ettei eläin voi luottaa ihmiseen heti täysin. 


Mutta aina on muutamia keinoja joilla lähteä luomaan suhdetta marsuun. 

Suurin, parhain ja eniten tuloksia antava keino taitaa olla kaikista perinteisin. Tarjoa ruokaa. Tie sydämeen käy vatsan kautta, niin myös marsuilla. Yleensä marsunpoikanen ensimmäisinä päivinä on niin arka, ettei kaikesta huolimatta suostu ottamaan tarjoaamaasi namia vastaan. 

Esimerkkinä voisin käyttää marsuamme Mersu, joka vietti ensimmäiset päivänsä mökissään. Yritimme houkutella sitä kaikilla maailman herkuilla,  mutta marsunpoika ei aikonut tulla ulos mökistä. Lopulta häkki pursuili herkkuja ja makupaloja joihin se ei koskenut. Ensimmäisen yön aikana kaikki oli kuitenkin kadonnut. Ihan kaikki ja pienimmätkin muruset. Viola muistaakseni taas jo ensimmäisenä päivänä otti kädestä kyllä ruokaa, pienen epäröinnin jälkeen. Samoin taisi toimia myös Ilona.

Kun marsu oppii yhdistämään äänesi, tuoksusi ja ruuan yhteen, pikkuhiljaa tuloksia syntyy. 


Jossain kehotettiin koskemaan marsuun vasta sitten kun se tulee luoksesi. Tästä olen henkilökohtaisesti hieman eri mieltä, koska siihen saattaa vierähtää kyllä useampi kuukausi. Marsua kannattaa alusta alkaen kyllä käsitellä. Mutta varovasti. 

Tietysti marsu on hädissään kun huomaa isot kädet tulevan sitä kohti, eikä se ymmärrä mitä siltä haluat. Tietysti pakoeläimelle tulee mieleen ensimmäisenä juosta karkuun. Mikäli marsu vain juoksee ympäri häkkiä silmät päässä pyörien, kannattaa pitää taukoja. Marsun puolikuoliaaksi juoksuttaminen ei ole oikea vaihtoehto. Sen sijaan kannattaa lähestyä varovasti, ja ottaa taas takapakkia jos marsu singahtaa toiselle puolelle häkkiä. 
Yleensä myös toisen marsun läsnäolo rauhottaa pelokasta marsua. Jos toinen marsu ottaa ihmiseltä namit ja käsittelyn vastaan mukisematta, pelokaskin marsu alkaa oppia missä tilanteissa toinen marsu saa ruokaa. 

Marsua kannattaa pitää sylissä pitkinä jaksoina. Silitellä, puhua rauhoittavasti ja antaa mahdollisuuden ottaa ruokaa. Harvemmin hädässä oleva marsu ruokaa ottaa, mutta tajuaa ainakin että ruokaakin on saatavilla sylissä. Sitten takaisin häkkiin. Niin, ettei marsu pääse rimpuilemaan. Nopeasti vain takaisin häkkiin. 

Meillä marsuihin on myös tehonnut ääni, jolla niille keskustellaan. Käytämme kimeää, mutta pehmeää ääntä jolla rauhoittelemme ja keskustelemme marsuille. Yllättävän nopeasti marsu oppii milloin keskustelu on tarkoitettu sille, ja milloin täysin jonnekkin muualle. Äänellä löperrellessä arkakin marsu lähestyy ihmistä.  Jossain vaiheessa myös äänen ne yhdistää ruokaan. 

Yllättävää kyllä, itseasiassa tuntuu että marsut yhdistävät lopulta kaiken ruokaan.
Toisaalta hyvä niin, koska marsut tunnetusti rakastavat ruokaa.


Vaikka marsulla on lyhyt muisti, ei sekään pääse traumoistaan yli helpolla. Tärkeää on, ettei sille tapahdu pienenä mitään traumaattista mikä aiheuttaa ylitsepääsemätöntä pelkoa. Kesytys kannattaa tehdä varoen ja hartaasti. Marsustakin tulee oiva lemmikkieläin kun sille antaa aikaa. 

Vaikkei marsusta tule kahdessa päivässä sinusta riippuvaista, sitä ei silti saa unohtaa häkkiin vain lojumaan. Luo siihen suhdetta päivittäin, tai et saa siitä ikinä kunnollista lemmikkiä. 

Ja pakko huomauttaa vielä loppuun yksi huomattu asia. Vaikka marsuja kehotetaan pitämään vähintään kahden eläimen laumassa, ne kesyyntyvät ihmiseen huomattavasti paremmin, nopeammin ja helpommin mikäli ovat yksineläjiä. (Siten, ettei samassa häkissä asu toista marsua). Kannattaa kokeilla pitämään marsunpoikasta aluksi enemmän yksin kuin laumassa, jolloin luottamus-suhteesta ihmiseen tulee vankempi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti