tiistai 5. marraskuuta 2013

5 # Valokeilassa Kissa



Meidän Peto on syntymästään asti ollut vähän erilainen kissa. Siltä on aina puuttunut leuasta palanen mistä johtuen sen kieli näkyy aina. Myös kuolaa valuu ehkä turhankin paljon, ainakin silloin kun se innostuu.

Me saatiin Peto ja toinen kissa tutultamme ennen vierotusikää, mistä johtuen Peto leimautui melko vahvasti ihmisiin. Ainakin omaan omistajaansa eli minuun.

Peto ja minä vuonna 2000


Pienempänä Peto oli suhteellisen kiltti vauveli, eikä tehnyt pahojaan tai jäänyt päästään kiinni lasipurkkiin (niin kuin toinen kissanpentumme teki). Se pysytteli turvallisella alueella eikä myöskään vanhemmalla iällä tehnyt tyhmyyksiä (niinkuin muut kissat siiloon monta kertaa tippuessaan tai kettua jahtaillessaan).

Sen sijaan Peto mielellään seurasi mitä "äiti" teki ja puuhasi, mistä syystä meninkin kissan kanssa jonossa lähes poikkeuksetta. Monesti näytti siltä kun olisin lenkittänyt sitä hihnassa vaikkei sellaista ollutkaan. Ja siltä se toisinaan vaikuttaa edelleen.


Pedolla on muutenkin hauskoja ominaisuuksia, joilla se on aina erottunut muista kissoista. Pedolle on kautta aikojen kelvannut oikeastaan vain kuivamurot. Märkäruokaan Peto ei pahemmin ole koskenut.
Toisaalta taas Pedolla on pakkomielle maistaa kaikkea mitä näkee minun syövän. Joskus se jopa pohtii haukkaavansa omenasta palan, mutta yleensä asia jää nuuskimisen tasolle.

Peto on myös aika hiljainen kaveri. Tai no, kyllä se jylisee kuin porakone öinä jolloin tahtoisi itse nukkua, tai karjuu ikkunan alla kun leijona keskellä yötä ulos jäätyään. Mutta sanavalikoima on Pedolla aika niukka.
Tiukka Mau tai oikein nariseva Mau-au-au.

Yleensä kun Peto istuu korvan juureen ja maukuu lakkaamatta, herran on joko päästävä pissalle, saatava ruokaa tai sitten jotain kamalaa on tapahtumassa. Tosin viimeisintä vaihtoehtoa Peto on vain kerran käyttänyt tultuaan kertomaan kauhusta kankeana, että keittiössä kahvinkeitin oli seonnut ja sylki kahvia pitkin seiniä.


Vanhemmiten Pedosta on tullut melko rasittava. Muuttoni toiselle paikkakunnalle oli kissalle melko suuri muutos, ja kotiin tullessani se toisinaan roikkuu suunnilleen lahkeessa kiinni kaiken aikaa.

Siitä on tullut myös ihan hirvittävän mustasukkainen kaikelle. Puhelimelle, lukemalleni lehdelle, kirjalle ja varsinkin tietokoneelle.

Peto heti läppärini nähdessään syöksyy näppäimistön päälle tassuttelemaan. Peto on taitava käyttämään sormihiirtä, langallista hiirtä ja on oppinut jopa sammuttamaan tietokoneen napistaan. Mikäli en siirrä huomiotani välittömästi Petoon, se parhaimmissa tapauksissa sulkee tietokoneen läpän tassullaan.


Peto on muutenkin hieman mammanpoika. Useasti kun se tappelee muiden naapuruston kissojen kanssa, satun paikalle ja yksinkertaisesti käsken Pedon painua kotiin. Ja sittenhän se (noloa kyllä) tottelee!

Toisinaan pistää naurattamaan myös se, että joskus yllätän Pedon leikkimästä jollain palolla tai muulla jännällä lelulla. Kun kissa huomaa, että sen leikkiä seurataan - se lopettaa välittömästi.

Ainiin, täytyypä vielä mainita yksi hauska piirre tästä kissasta. Se ei suostu juomaan tavallisesta juomakiposta vaan juomalasista, kahvikupista tai mukista. Toisinaan on hieman huvittavaa hakea kissalle vettä juomalasissa...

Millaisia kissoja teillä asuu? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti